Digitaaliset identiteettiohjelmat: Kilpailu kansalliseen digitalisaatioon

• Kirjoittaja:
• tekijän nimi

  Quantumrun Foresight
• Elokuu 30, 2022

Havainnon yhteenveto

Kansalliset digitaaliset identiteettiohjelmat muokkaavat kansalaisten tunnistamista ja tarjoavat etuja, kuten paremman turvallisuuden ja palvelun tehokkuuden, mutta herättävät myös huolenaiheita yksityisyydestä ja petoksista. Nämä ohjelmat ovat elintärkeitä oikeuksien ja palvelujen yleisen saatavuuden kannalta, mutta niiden menestys vaihtelee maailmanlaajuisesti, ja täytäntöönpanoon ja tasapuoliseen saatavuuteen liittyy haasteita. Ne vaikuttavat julkisten palvelujen tuottamiseen, työllisyyteen ja herättävät eettisiä kysymyksiä tiedon käytöstä ja yksityisyydestä.

Kansallinen digitaalisen identiteettiohjelman konteksti

Kansalliset digitaaliset identiteettiohjelmat yleistyvät, kun maat pyrkivät parantamaan kansalaisten tunnistusjärjestelmiään. Nämä ohjelmat voivat tarjota etuja, kuten parantuneen turvallisuuden, virtaviivaistetun palveluntoimituksen ja parannetun tietojen tarkkuuden. On kuitenkin olemassa myös riskejä, kuten yksityisyyttä koskevat huolenaiheet, petokset ja mahdollinen väärinkäyttö.

Digitaalitunnisteiden ensisijainen tehtävä on tarjota kansalaisille yleiset perusoikeudet, palvelut, mahdollisuudet ja suojat. Hallitukset ovat usein perustaneet toiminnallisia tunnistusjärjestelmiä hallitakseen todennusta ja valtuutusta eri aloilla tai käyttötapauksissa, kuten äänestäminen, verotus, sosiaaliturva, matkustaminen jne. Digitaalinen ID-järjestelmät, jotka tunnetaan myös nimellä digitaaliset ID-ratkaisut, käyttävät teknologiaa koko elinkaarensa ajan, mukaan lukien tietojen talteenotto, validointi, tallennus ja siirto; valtuustietojen hallinta; ja henkilöllisyyden vahvistaminen. Vaikka ilmaisu "digitaalinen tunnus" tulkitaan joskus tarkoittavan online- tai virtuaalisia tapahtumia (esim. kirjautuminen sähköiseen palveluportaaliin), tällaisia ​​tunnistetietoja voidaan käyttää myös turvallisempaan henkilökohtaiseen (ja offline-tilaan) tunnistamiseen.

Maailmanpankki arvioi, että noin miljardilta ihmiseltä puuttuu henkilöllisyystodistus, erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Näillä alueilla on yleensä haavoittuvia yhteisöjä ja hallituksia, jotka ovat epävakaita heikkojen infrastruktuurien ja julkisten palvelujen vuoksi. Digitaalinen ID-ohjelma voi auttaa näitä alueita tulemaan nykyaikaisemmiksi ja osallistavammiksi. Lisäksi etujen ja avun asianmukaisella tunnistamisella ja jakamisella voidaan varmistaa, että kaikki voivat saada apua ja tukea. Viron, Tanskan ja Ruotsin kaltaiset maat ovat kuitenkin saavuttaneet merkittäviä menestyksiä digitaalisten identiteettiohjelmiensa toteuttamisessa, mutta useimmat maat ovat kokeneet vaihtelevia tuloksia, ja monilla on edelleen vaikeuksia toteuttaa käyttöönottovaiheita. 

Häiritsevä vaikutus

Yksi kansallisen henkilötodistuksen tärkeimmistä eduista on, että se voi auttaa vähentämään petollista toimintaa. Jos joku esimerkiksi yrittäisi rekisteröityä sosiaalietuuksiin väärällä henkilöllisyydellä, henkilöllisyystodistus helpottaisi viranomaisten tarkastusta henkilön rekisterissä. Lisäksi kansalliset tunnukset voivat tehostaa julkisten palvelujen toimitusta vähentämällä tarpeetonta tiedonkeruuta.

Valtion virastot ja yksityiset yritykset voivat säästää aikaa ja rahaa, joka muuten kuluisi taustatarkistuksiin, kun niillä on yksi varmennettu henkilöllisyystietojen lähde. Toinen kansallisten henkilöllisyystodistusten etu on, että ne voivat parantaa syrjäytyneiden ryhmien palvelujen saatavuutta. Monissa maissa naiset eivät esimerkiksi voi saada käsiinsä virallisia henkilöllisyystodistuksia, kuten syntymätodistuksia. Tämä rajoitus voi vaikeuttaa näiden naisten pankkitilin avaamista, luottojen saamista tai sosiaalietuuksien rekisteröintiä. Kansallinen henkilötodistus voi auttaa voittamaan nämä esteet ja antaa naisille paremman hallinnan elämästään.

Hallitusten on kuitenkin keskityttävä useille avainalueille onnistuneen digitaalisen identiteettiohjelman luomiseksi. Ensinnäkin hallitusten on varmistettava, että digitaalinen identiteettijärjestelmä vastaa nykyisin käytössä olevia järjestelmiä sekä toiminnallisuudeltaan että turvallisuudeltaan. Niiden on myös pyrittävä integroimaan järjestelmään mahdollisimman monet julkisen sektorin käyttötapaukset ja tarjottava kannustimia yksityisen sektorin palveluntarjoajille.

Lopuksi heidän on keskityttävä positiivisen käyttökokemuksen luomiseen, mikä tekee rekisteröitymisestä helppoa ja kätevää. Esimerkki on Saksa, joka perusti 50,000 XNUMX ilmoittautumispistettä sähköiselle henkilökortilleen ja tarjosi joustavaa asiakirjojen käsittelyä. Toinen esimerkki on Intia, joka otti yli miljardi ihmistä digitaalitunnistusohjelmaan maksamalla yksityisen sektorin yrityksille jokaisesta onnistuneesta ilmoittautumisaloitteesta.

Digitaalisten identiteettiohjelmien vaikutukset

Digitaalisten identiteettiohjelmien laajempia vaikutuksia voivat olla: 

• Digitaaliset identiteettiohjelmat helpottavat syrjäytyneiden väestöryhmien pääsyä terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan ja vähentävät siten eriarvoisuutta kehitysmaissa.
• Vilpillisten toimien, kuten kuolleiden henkilöiden äänestämisen tai väärien työntekijöiden tietueiden vähentäminen tarkempien tunnistusjärjestelmien avulla.
• Hallitukset tekevät yhteistyötä yksityisten yritysten kanssa ja tarjoavat kannustimia, kuten sähköisen kaupankäynnin alennuksia, jotka kannustavat osallistumaan digitaaliseen identiteettiin.
• Digitaalisten henkilöllisyystietojen käytön riskit valvontaan ja eriävien ryhmien kohdentamiseen, mikä herättää huolta yksityisyyden ja ihmisoikeusloukkauksista.
• Kansalaisoikeusjärjestöt pyrkivät lisäämään avoimuutta digitaalisten henkilöllisyystietojen käytössä hallituksessa yleisen luottamuksen ja oikeuksien turvaamiseksi.
• Tehokkaampi julkisten palvelujen toimittaminen, kun digitaaliset identiteetit virtaviivaistavat prosesseja, kuten veronkantoa ja passien myöntämistä.
• Muutoksia työllistymismalleissa, koska manuaaliseen henkilöllisyyden todentamiseen perustuvat sektorit voivat laskea, kun taas tietoturva- ja IT-ammattilaisten kysyntä kasvaa.
• Haasteita digitaalisten identiteettiohjelmien tasapuolisen saatavuuden varmistamisessa, koska syrjäytyneiltä yhteisöiltä saattaa puuttua tarvittava tekniikka tai lukutaito.
• Lisääntynyt luottaminen biometrisiin tietoihin herättää eettisiä huolenaiheita suostumuksesta ja henkilötietojen omistajuudesta.

Pohdittavia kysymyksiä

• Oletko mukana valtakunnallisessa digitaalitunnistusohjelmassa? Miten kuvailisit kokemuksiasi siitä verrattuna vanhoihin järjestelmiin?
• Mitä muita mahdollisia etuja ja riskejä digitaalisen tunnuksen omistamisesta on?